Kun kaikki menee pieleen

Kun opiskelin yliopistossa, meillä oli opettaja, jolta kaikki aina meni pieleen. Se oli 2000-luvun alkua, ja edelleen näytettiin overheadkuvia valkokankaalla.

Istuimme yhdessä isommissa luentosaleissa, meitä oli reilusti yli 100 henkilöä. Voin kuvitella, että opettaja oli hieman ylihermostunut, kun oli niin iso ryhmä oppilaita.

Minulla ei ole aavistustakaan, mistä luennosta oli kysymys, mutta muistan kuin eilen mitä tapahtui.

Oli suuri valkotaulu salin edessä, johon opettaja kirjoitti jotain. Kuka oli asettanut kynät siihen, ei ole aavistustakaan. Enkä myös tiedä oliko se tehty tarkoituksella. Joka tapauksessa opettaja alkaa kirjoittaa valkotaululle. Ja kun hän sitten pyyhki kirjoittamansa, se ei onnistu. Koko taulu on täynnä tekstiä ja kaavioita mustana, punaisena ja sinisenä. Varmaan pystytte aavistamaan mitä tapahtui. Joku oli vaihtanut kynät tavallisiin pysyviin tussikyniin, joita ei ollenkaan voi käyttää, jos on valkotaulu. Opettaja parka, hänen kasvot muuttui täysin punaiseksi hän ei oikein tiennyt mitä tehdä.

No, oppitunti jatkui ja opettaja toipui hieman. Hänen piti nyt näyttää kaavioita overheadprojektorilla ja veti alas valkokankaan. Hän näytti kaavionsa ja jatkoi luentoa. Hän sammutti myös projektorin, mutta ei vetänyt ylös valkokangasta.

Yhtäkkiä hän oli unohtanut, ettei hän voinut pyyhkiä taululle kirjoittamaansa. Vaan näki edessään suuren valkoisen alueen, johon hän pystyi kirjoittaa. Niin siinä kävi, hän alkoi kirjoittamaan… projektorin valkokankaalle.

Hän ei kerennyt sanoa kovin paljon, ennenkö me opiskelijat protestoimme äänekkäästi. Mutta kangas oli jo pilalla.

Ei ollut huonosti saavutettu opettajaltamme: Sekä valkotaulu että valkokangas, molemmat pilalla samalla oppitunnilla!